MS Parma

Kolmisen sataa suunnistajaa valmistautui juhannuksen viettoon perinteisesti Laitilan Jyskeen junailemassa Kukkosuunnistuksessa. Vuosikymmeniä tämä kisa on säilyttänyt suosionsa juhannusaatonaaton, nykyään kansallisena tapahtumana.

Liekkö houkuttimena ollut perinteiset kukkopillit kananmuna-kunniapalkintoineen.  Ahkerimmilla perheillä onkin koossa jo värikäs paletti erikokoisia kukkopillejä. Tihkusateinen kelikään ei haitannut muuta kuin, että tihemmissä paikoissa valoa ei tahtonut riittää enää kartanlukuun.

Kilpailukeskus sijaitsi Laitilan Malkossa, jonne koko paletti oli rakennettu maasto-olosuhteisiin pienelle pellolle. Leinmäenkyläyhdistyksen järjestämä monipuolinen kylätori palveli asiakkaita. Puffetin lisäksi myytävänä oli myös varhaisvihanneksia. Kuivan kesän merkit oli näkyvissä porkkainoiden koossa, aikas pieniä olivat vielä, mutta niitä oli riittävästi..

Jussin Elon runsasrastiset, keskimatkatyyppiset radat olivat kilpailijoille mieleen. Pääosin nopea avoin kangastyyppinen maasto salli kovan vauhdinpidon, mutta tiheikköä ja risukkoa löytyi myös hidastamaan kulkua. Muutamat tarkat rastipisteet peitteisillä alueilla vaativat tarkkaa suunnistusta ja puhtaita suorituksia vain vähän.

Miehissä MM-mitalisti, Paimion ranskalaisvahvistus Frederic Tranchand oli kovavauhtisin, voittaen minuutilla kolmen minuutin pummeista huolimatta. Angelniemen kuntoutuva Mikko Siren oli toinen ja Hiisin MM-kultamitalisti Andrei Hramov kolmas.

– Kiva kisa, mukava maasto juosta, tiheimmillä alueilla sai suunnistaa tosi tarkasti, totesi neljänneksi sijoittunut ja vahvan loppukirin ottanut KR:n Santeri Silvennoinen. Virheitä tuli kaikille kärkimiehillekin, kun analyysejä vierestä kuuntelin.

Naisissa Angelniemen Sanni Kivelä oli ylivoimainen. MS Parman Noora Koskinen oli kakkospaikassa kiinni vielä rastilla yksitoista, mutta seuraavalla rastilla tuhraantui 3,5 minuuttia ylimääräistä pudottaen hänet seitsemänneksi.

MS Parma saavutti kolme sarjavoittoa. Suurimman kukkopillin saivat  Jussi Ankelo, Anu Ekström ja Lassi Ekström.

Kokenut konkari Tuomo Peltola olisi kaivannut avokallioita kartalle kaikissa niissä kohdissa, jossa jäkälä peittää kallion, nyt näin ei ollut. Oma ongelmansa avokalliokuvauksessahan on, kun Laitilan rapakiviperuskallio ei ole juuri missään enää näkyvissä, vaan paikoin paksukin jäkäläpeite peittää melkein kaiken. Pohdinnan alla tämä sama oli jo valvoessani Laitilan 1985 Jukolaa. Silloin avokallioita merkittiin avokätisemmin. Noista ajoista kuvausnormit ovat muuttuneet. Vastaavia rapakivialueita ei Suomessa ole kovinkaan montaa eli spesiaaliahan se on.

• Jamo

Kuva-albumi

Kisasivut